Sinisiin farkkuihin pukeutunut nainen istuu pöydän laidalla ja juo kahvi valkoisesta kupista - YTK

Miksi työttömyys hävettää?

Työttömyys on vaikea kohdata ja hyväksyä. Omasta työttömyydestä voi olla vaivallista puhua ja työttömyydelle myös herkästi tulee keksineeksi erilaisia kiertoilmaisuja kuten ”töiden välissä” tai ”vapaaherra”. Miksi työttömyys aiheuttaa tällaisia tunteita meissä?

Kulttuurinen asenteemme työttömyyteen juontanee juurensa menneisyyteen, jossa yhteisön menestyminen oli hyvin käytännöllisesti sidoksissa siihen, että jokainen tai ainakin suurin osa osallistui yhteisiin töihin. Teollistumien ja palkkatöihin siirtyminen ei katkaissut tätä yhteyttä, sillä samalla rakennettiin itsenäistä Suomea ja myöhemmin hyvinvointiyhteiskuntaa. Myös sodat ovat saattaneet vaikuttaa näkemyksiimme siitä, että kaikkien tulee osallistua. Nämä kaikki muotoiltiin nimenomaan yhteisiksi ponnistuksiksi, jotta hankkeilla oli parhaat mahdollisuudet onnistua.

Tällainen painolasti voi tuntua, kun jää työttömäksi eikä siten vakiintuneen tarinan mukaisesti täytä osallistumisen vaatimusta. Tästä työttömäksi jäänyttä voivat poliitikot ja lainsäätäjät paineistaa. Myös työssäkäyvillä voi olla ennakkoluuloja, mutta ehkä salakavalinta on se kritiikki, mitä henkilö voi itselleen esittää, kun työttömyys on totta.

Luulisi että tällainen mekanismi olisi jo aikoja sitten romutettu, mutta niin ei ole käynyt. Miksi tästä ei ole eroon päästy, johtunee siitä, että yhteiskunnassamme saattaa olla rakenteita ja ajatusmalleja, jotka ylläpitävät tätä ikävää tarinaa.

Työttömyyden syy

Ehkä keskeisin työttömyyteen vaikuttava ajatus on näkemys siitä, mistä työttömyys johtuu. Keinoja työttömyyden hoitoon etsitään aivan varmasti eri tavoin riippuen siitä, nähdäänkö työttömyys yhteiskunnan epäonnistumisena vai yksilön vikana.

Suomi lähti rakentumaan maatalousyhteiskuntana, jossa työttömyyttä ei edes tunnistettu ongelmaksi. Vasta teollistumisen ja palkkatyön myötä työttömyys havaittiin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Työttömyyden syy oli kuitenkin tuotantotavan ja palkkatyöyhteiskunnan ominaisuuksissa. Työtön oli työtön, koska töitä ei ollut. Työttömyyttä hoidettiin järjestämällä töitä ja suurin huoli oli, että työttömät eivät joutuisi ”kiihoittajain saaliiksi”.

Työttömyydessä on aikojen saatossa tunnistettu kitka-, kausi-, suhdanne- ja rakennetyöttömyys. Kitkatyöttömyyttä syntyy, kun henkilö esimerkiksi vaihtaa työpaikka, eikä uusi työ ala heti edellisen loputtua. Kausityöttömyys on tyypillistä aloilla, joissa työntekemisen edellytykset ja ehdot riippuvat vuodenajasta. Hiihtokeskusten työntekijät ja asfalttityöntekijät ovat hyviä esimerkkejä tästä. Suhdannetyöttömyys on lähes itsestään selvää, kun lama iskee ja työt loppuvat.

Rakennetyöttömyys on sijaan vaikeampi osoittaa ja sen osuus kokonaistyöttömyydestä on aina vain arvio. Nimensä mukaisesti rakennetyöttömyyttä syntyy yhteiskunnan rakenteiden vuoksi. Esimerkiksi korkeat ja keskitetysti säännellyt palkat, jäykät työehdot, korkea työttömyysturva ja työvoiman rakenteeseen liittyvät seikat kuten ikä ja maantieteellinen sijoittuminen vaikuttavat siihen, mikä on työvoiman kysyntä ja tarjonta.

Syyllinenkin löytyy

Rakennetyöttömyyden merkitys on 90-luvun alun laman jälkeen noussut keskeiseksi tekijäksi, kun työttömyyttä on hoidettu ja työllisyyttä on haluttu lisätä. Ajatus on ollut se, että työmarkkinoiden toiminta on häiriintynyt rakenteellisten tekijöiden vuoksi. Moni rakenteellinen tekijä on kuitenkin suorien politiikkatoimien saavuttamattomissa, joten työttömyysturvan taso ja edellytykset sekä ehdot ovat saaneet tarpeettomankin suurta huomiota osakseen.

Kun rakenteellisten näkökohtien maailmaan yhdistetään työttömän elämäntilanteeseen liittyvä näkemys, jonka mukaan työttömien liian korkea hyvinvointi lisää työttömyyttä, on meillä kasassa ajatusmalli, jonka mukaan työttömyys on työttömän oma valinta. Tämä puolestaan on ohjannut politiikkaa siihen suuntaan, että työttömyyttä hoidetaan ”kannustamalla” työtöntä valitsemaan työllistyminen työttömyyden sijaan. Työttömillä ei saa olla liian mukavaa, joten erilaisia aktiivimalleja on viritelty ja viritellään työttömien ”motivoimiseksi”.

Nämä ajatuskulut ripustautuvat oletuksiin siitä, että työttömyys riippuu eniten henkilön työnhakuaktiivisuudesta. Jos väitteen hyväksyy, ei siitä ole pitkä matka ajatukseen siitä, että työttömyys on henkilön oma vika. Tällainen ajattelutapa puolestaan näkyy helposti kielen tasolla ja tästä ikävästä seikasta meillä on tuore tutkimus, jossa havaitsimme, että työttömyyteen ja työttömiin liitetään paljon ikäviä sanoja.

Kielteinen kehä

Kun korkeiden menojen aiheuttaman kestävyysvajeen ratkaisuna nähdään ensisijaisesti työllisyyden kohottaminen, saa erityistä huomiota ennen kaikkea työttömyyden hoito. Sitä myöden työttömyyden hoidon takana vaikuttavat ajatukset saavat myös näkyvyyttä ja saattavat ohjata ajatuksiamme työttömyydestä.

Tutkimusten mukaan työttömyyteen liittyy kuitenkin hyvinvoinnin laskua ja työttömyys koetaan hankalana tilanteena. Tämä ei ole suora seuraus työttömyydestä vaan pikemminkin siitä, että työ voi olla keskeinen tekijä omanarvontunnossa. Tyypillisesti myös alentunut tulotaso rajoittaa valinnanvapautta ja mahdollisuuksia ylläpitää tai lisätä hyvinvointia.

Työttömänä koettu häpeä voi siis johtua työn keskeisyydestä arvostuksissamme ja sitä voi vahvistaa koettu hyvinvoinnin lasku. Samalla ei liene kaukaa haettua, jos oletamme, että myös häpeän kokeminen lisää koetun hyvinvoinnin laskua. Näin ajateltuna yleiset käsityksemme ja asenteemme työttömyydestä voivat johtaa kielteiseen kehään, joka pahimmillaan vaikuttaa heikentäen toimintakykyä työttömäksi jouduttua.

Irti häpeästä

Kehän rikkominen vaatisi työttömyyden syiden tarkempaa määrittelyä ja monimuotoisempaa käsittelyä. Lisäksi meidän pitäisi uskoa se, että kukaan ei halua olla työtön ja jos on työtön, niin se ei itsessään lisää henkilöön ei-toivottuja piirteitä. Tämä pitäisi jokaisen jo työssä ollessaan sisäistää ja viimeistään työttömyysuhan alla hyväksyä. Työttömyys voisi olla voimavara ja myös CV:n paras rivi.

Työttömyys on nykyisin hyvin toimeliasta aikaa ja se kohtaa yhä useampia meistä yhä useammin työuran aikana. Kansakuntana ja ihmisinä meidän ei ole järkeä syyllistää itseämme. Sen sijaan olisi arvokasta nähdä työttömyys mahdollisuutena. Se ei ole mahdotonta, sillä meillä on jo kattava ja hyvin toimiva työttömyysturvajärjestelmä, joka mahdollistaa uudet alut ja joustavan jatkamisen.

Ennakkotapaus

Vielä pari vuosikymmentä sitten yrittämiseen liittyi voimakasta asenteellisuutta ja häpeää. Menestyjiin kohdistui kateutta ja vihaa. Konkurssiin joutuneet kohtasivat häpeän ja toisten vahingonilon.

Tämä muuttui, kun laajemmin ymmärrettiin yrittämisen merkitys elinvoimaisen talouselämän moottorina. Erilaiset yrittäjyystarinat ja -kurssit saivat jalansijaa. Yrittäjyydestä muodostui vakavasti otettava ja hyväksytty vaihtoehto työllistymiseen ja itsensä toteuttamiseen.

Tänä päivänä yrittäjiä kohdellaan parhaimmillaan jo sankareina. Konkurssi ei enää välttämättä tuomitse häpeäpaaluun vaan se voi olla juhlittu meriitti, jonka merkitsee vain sitä, että tekijällä on rohkeutta luoda ja yrittää.

Ei ole mitään syytä epäillä, ettemmekö voisi suhtautua myös työttömyyteen näin myönteisesti. 

Petja Eklund katsoo veikeästi kameraan - YTK

Petja Eklund, erityisasiantuntija

YTK:n Petja Eklund on tehnyt riittävästi virheitä kutsuakseen itseään erityisasiantuntijaksi. Ja onhan se erityistä, että YTK:lla on tällainen renessanssinero, joka kirjoittelee blogeja milloin mistäkin. Asiaa ja analyysejä, mutta harvoin tämä vekkuli pystyy vastustamaan kiusausta lirvauttaa sekaan huumoria. Kaikista hyveistään huolimatta Eklund jaksaa aina puolustaa ihmistä ja avointa yhteiskuntaa. Normit ja instituutiot ovat kansalaisia varten, eivät koskaan toisin päin.

Käsittelemme tässä blogissa työttömyysturvan ja työelämän ilmiöitä. Kirjoituksilla osallistumme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pohdimme ajankohtaisia tapahtumia. Blogi ei ole neuvontaa. Neuvontaa työttömyysturva-asioissa saat asiakaspalvelustamme sekä ohjeet ja tuki -osiosta.